Biomassa energialähteenä 1990-luvulla

Biomassa - pääosaksi puuperäinen polttoaine - kattoi vuonna 1989 Suomen energian käytöstä 14 prosenttia (vertailuksi: ydinvoima 15 %, vesivoima 11 %, turve 3 %). Merkittävimmin biomassasta peräisin olevaa energiaa käytti metsäteollisuus. Jätepuun ja selluteollisuuden jäteliemien polttaminen lisääntyivät metsäteollisuuden muun tuotannon myötä. Selvimmin lisääntyi kuoren poltto.

Energiapajua (Salix gmelinii) viljeltynä
Inkoon IVO-kokeeseen 1980-luvulla

Biomassan aktiivi tuottaminen polttoaineeksi on sen sijaan laskenut 1980-luvun puolivälistä. Pienpuuta ei juuri enää osteta hakkeena; hakkeella ei ole 1990-luvun alussa edes neuvoteltua markkinahintaa. 1980-luvun alussa rakennettuja, hake- ja palaturvekäyttöisiä aluelämpölaitoksia muunnetaan parhaillaan öljykäyttöisiksi. Energiaviljelyn kehittäminen on Suomessa lähes tyystin lopahtanut.

Biomassan käyttöä energialähteenä jarrutti 1980-luvulla paitsi öljyn hintakehitys, myös uuden sukupolven energiatekniikan keskeneräisyys.

Ilmakehä ja ympäristömuutos

1990-luvulla biomassan merkitys energialähteenä korostuu uudelta kannalta.  Biomassa ei lisää hiilidioksidin päästöjä. Kun metsiemme jätepuuta poltetaan, ilmakehän hiilidioksidi pysyy tasapainossa: mikä puuta poltettaessa savuaa taivaalle, palautuu metsien kasvussa takaisin puihin.

Erityisasemassa on biomassan aktiivi viljely: viljelyn laajenemisvaiheessa hiilidioksidia sitoutuu ilmakehästä. Uudistuvistakin energiavaroista biomassa on ainut, millä kasvihuoneilmiötä voi paitsi ehkäistä, myös vähentää. Viisaasti biomassaa viljelemällä ilmakehän hiilidioksidia siirtyy kasvustoihin ja niiden alla olevaan humukseen.

1990-luvun uudet mahdollisuudet

Toisen sukupolven energiatekniikka parantaa biomassapolttoaineiden kilpailukykyä. Termokemiallinen reitti: puun poltto sellaisenaan tai osaksi kaasutettuna on uudessa vaiheessa kun leijukerrospoltto on mahdollista yhä pienemmissä kattiloissa. Typen oksidit vähenevät ja rikki saadaan nykyään yhä tarkemmin talteen.

Suurissa laitoksissa tullaan siirtymään kombivoimatekniikkaan, jossa biomassasta tuotetaan ensisijaisesti sähköä, sivutuotteena lämpöä. Uuden tekniikan ansiosta energian saanto paranee ja sähkön tuotannon hyötysuhdetta pystytään nostamaan entisestään. Metsäbiomassaa ei tarvitse enää kuivattaa etukäteen.

Biokaasu

Huomispäivän luonnonmukaisin ja saasteeton energialähde on biokaasu, biologisesti metaanibakteereilla valmistettu, uudistuva maakaasu. Biokaasun valmistus keskisuurissa reaktoreissa on jo ratkaistu kunnallisissa jätteiden biokaasutuslaitoksissa.

Biokaasun valmistus saa aivan uudet mittasuhteet kun raaka-aineena käytetään maataloudessa aktiivisti viljeltyä biomassaa. Joensuun yliopiston biomassatutkimuksissa eniten biokaasua saatiin puna-apilasta.

Biotekniikan uudet menetelmät parantavat biokaasusaantoa jo lähitulevaisuudessa. Metaanibakteereita voi valita ja jalostaa kuten kasveja tai karjaa, mutta uusin menetelmin verrattomasti nopeammin.

Puhdas biokaasu käy sellaisenaan maakaasuverkkoon. Sähkön tuotanto on biokaasustakin mahdollinen kombivoimalaitoksessa. Biologisen energiatekniikan - viljelty biomassa ja sen jalostus biokaasuksi - voi rakentaa saasteettomaksi energiajärjestelmäksi. Siihen virtaa sisään auringon energiaa ja siitä virtaa ulos puhdasta kaasua.

1990-luvun näkymät

Biomassan osuus energialähteenä lisääntyisi lähivuosina nopeimmin kuten 1980-luvulla: metsäteollisuudessa. Keinoja olisivat korjattavan puun minimiläpimitan laskeminen nykkyisestä 7-8 cm:stä esimerkiksi 3 cm:iin sekä kokopuun ja hakkuutähteiden korjuu. Menetelmät ja vaikutukset selvitettiin 1980-luvulla Metsäntutkimuslaitoksessa.

Hakelämpökeskukset on mahdollista aktivoida nopeasti 1980-luvun puolivälin tasolle. Pienpuun korjuu vaatii kuitenkin hakkeelle riittävän houkuttelevaksi neuvotellun hinnan. Pienpuun korjuun suotuisat vaikutukset metsien hoitoon ja maaseudun työllisyyteen selvitettiin jo 1980-luvun alussa.

Biomassan aktiivin viljelyn voi käynnistää maatilan mittakaavassa välittömästi. Esimerkiksi energiapajun viljely hallitaan maamme oman tutkimuksen ja sen tietotaidon pohjalta mikä Ruotsissa kehitettiin 1980-luvulla. Biomassojen aktiivi energiaviljely tulisi käynnistymään sopimusviljelynä hyväkuntoisilla pelloilla.

2000-luvun haasteet

Biomassa energialähteenä on 2000-luvun haaste Suomen maataloudelle. Pienpuun korjuu polttoaineeksi ja biomassan aktiivi viljely ovat maaseudulle ja maatiloille sopivaa energian tuotantoa.

Biomassojen tuotannossa ylituotannosta ei ole pelkoa. Biomassojen viljelyllä voi ratkaista maatalouden nykyisen ylituotantopulman. Ulkomailla viljeltyjä biomassoja ei voi ostaa Suomeen maailmanmarkkinoilta. Maamme laajasta pinta-alasta on biomassojen tuotannossa tiheämmin asuttuihin maihin verrattuna kilpailuetu. Biomassojen energiaviljelyllä maaseutu säilyy maaseutuna: asuttuna ja kulttuurimaisemana.

Biomassasta voi kehittää 2000-luvun saasteettoman energiamuodon, suljettuun kiertoon perustuvan, hiilidioksidia sitovan ja kierrättävän menetelmän. Se on bioenergian merkittävin etu kun etsimme käytännön toimia vastaamaan hiilidioksidipäästöjen rajoittamista koskevia kansainvälisiä sitoumuksiamme.

*****

Muistelma 7.11.2011

Lähetin 17.1.1991 Yhdistys - Vaihtoehto ydinvoimalle, EVY:n toimihenkilö Sirkka Tepposelle tekstin biomassasta. Metsähaketta, biokaasua ja hiilidioksidin päästöjä koskevat kohdat ovat 20 vuodessa toteutuneet verraten hyvin.