Vuonna 1895 teki muuan ranskalainen rautatieinsinööri Etiopian silloiselle keisarille Menelik II:lle merkillisen ehdotuksen. Maan pääkaupunki Addis Abeba oli ajautumassa polttopuupulaan, kun kaupunkia ympäröiviä luonnonmetsiä hakattiin kasvavalle väestölle yhä nopeammin. Rautatieinsinööri ehdotti keisarille metsänviljelyä Addis Abeban ympäristöön, mutta kehotti samalla unohtamaan paikalliset puulajit ja kokeilemaan niiden asemesta eukalyptusta, Australiasta peräisin olevaa lehtipuuta. Sen kasvukyvustä oli kantautunut lupaavia tietoja Afrikan eteläisemmistä maista.
Keisari kuunteli neuvoa ja antoi järjestää eukalyptuksen viljelykokeen. Maahan hankittiin siementä 15 eukalyptuslajista. Siemenet kasvatettiin taimiksi, ja taimet istutettiin kasvamaan Addis Abeban pohjoispuolelle, Entoton vuorten rinteille.
Kokeilu tuotti odottamattoman onnistuneen tuloksen: yksi eukalyptuksista kasvoi nopeasti yli muiden, jopa nopeammin kuin kotimaassaan Australiassa. Tuo superkasvaja oli laji nimeltään Eucalyptus globulus, lehdiltään hopeanharmaa, voimakkaasti eukalyptusöljylle tuoksuva ainavihanta puu.
Eukalyptuksen kasvunopeus oli niin ilmiömäinen, että Addis Abebaa ympäröivän maaseudun viljelijät ottivat puun nopeasti rahakasvikseen. He rupesivat kasvattamaan eukalyptusta lyhyellä kiertoajalla polttopuuksi, myytäväksi pääkaupungin asukkaille. Jo varhain viljelijät antoivat puulle oman nimen, amharinkielisen: Bahir Zaf - puu meren takaa.
Eukalyptuksen leviäminen etiopialaiseksi polttopuuksi on esimerkki onnistuneesta kehityshankkeesta. Vaikka ulkomaalainen tulokas istutettiin kansalliseen kulttuuriin, viljelijäväestö kyllä otti vieraan puulajin omakseen nähtyään sen mukanaan tuomat taloudelliset edut. Eukalyptuksen nopea leviäminen yleiseen viljelyyn on siitä todiste.
Kun ensimmäiset eukalyptukset istutettiin Etiopian maaperään juuri ennen vuosisadan vaihdetta, voi jo vuonna 1906 Addis Abebasta otetuista valokuvista tunnistaa eukalyptuspuita sieltä täältä. Vuonna 1910 muutamat viljelijät olivat perustaneet usean hehtaarin laajuisia metsiköitä polttopuun kasvatukseen ja myyntiin.
Vuoteen 1920 mennessä Addis Abeban esikaupunkien sanottiin muistuttavan eukalyptusviidakkoa, johon oli raivattu polkuja kaduiksi. Ja vuonna 1935 kun italialaiset miehittivät Etiopian, he kirjasivat sotapäiväkirjaansa että Addis Abeba näyttää tasaiselta, vaikeasti valloitettavalta, vihreältä metsämassalta.
Eukalyptuksen viljely jatkui laantumatta italialaisten miehityksen aikana ja sen jälkeen. Ensimmäiset, vuonna 1957 Addis Abeban yläpuolelta otetut ilmakuvat paljastivat yhtenäisen metsäalueen laajuudeksi 10 000 hehtaaria.
Vuoteen 1964 mennessä metsä oli laajentunut edelleen 13,500 hehtaariin. Mutta nyt ruvettiin lähestymään kyllästyspistettä. Tuoreet ilmakuvat paljastivat että eukalyptuksen viljely keskitti etäämpänä Addis Abebasta kolmen kaupungin ulosmenotien varteen. Metsikön uloimman rajan saattoi laskea sattuvan noin 20 kilometrin etäisyydelle, mistä aasi ehtii tuoda päivässä yhden polttopuukuorman kaupungin keskustaan.
Kaiken kaikkiaan eukalyptusta istutettiin Addis Abeban ympäristöön ennen vuoden 1974 vallankumousta 15,000 hehtaaria. Yhtenäisenä metsikkönä se vastaa mitoiltaan 30 kilometriä pitkää ja 5 kilometriä leveää kaistaletta Entoton vuorijonon etelärinteellä.
Samanlainen viljelyhistoria toistui muiden Etiopian ylätasangon kaupunkien ympärillä. Näitä muita viljelmiä maassa on 60,000 hehtaaria.
Mihin vierasmaalaisen puun suosio oikein perustui? Eukalyptus kasvaa parhaiten Etiopian ylätasangolla ja vuorten rinteillä. Siellä maaperä on hedelmällistä, tummia maalajeja joiden syntyperä on muinaisissa tulivuorissa.
Ilmasto muistuttaa eukalyptusta sen kotimaasta, Australiasta. Ylänkömaalla, 2000 - 3000 metrin korkeudessa, lähellä päiväntasaajaa, päivät ovat paahtavan kuumia, mutta yöllä lämpötila laskee 10 asteeseen, joulu-tammikuussa ajoittain nollaan, jopa alle.
Vettä ylätasangolla sataa eukalyptukselle riittävästi, 1000 millimetriä vuodessa, eli kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Mutta pääosa sateita tulee trooppisina kuuroina heinä-syyskuun sadekaudella, ja sitä seuraava kuiva kausi on pitkä, 8-9 kuukautta.
Kuivaa kautta vastaan eukalyptus on varustautunut paalujuurellaan. Kuohkeassa maassa se pystyy kasvattamaan juurensa 20 metrin syvyyteen ja käyttämään syvällä olevia vesivaroja vielä silloin kun muu kasvillisuus jo kuloontuu.
Eukalyptus on helppo viljellä, ehkä helpoin kaikista Etiopian viljelypuista. Se tuottaa runsaasti siementä. Sen taimet voi kasvattaa paikallisissa taimitarhoissa viljelykokoon neljässä kuukaudessa.
Kun eukalyptuksen taimet istutetaan sadekauden alussa, viljely onnistuu verraten varmasti. Eukalyptuksen taimia eivät vaivaa kasvitaudit eivätkä tuhohyönteiset.
Taimikonhoidossa on kuitenkin yksi riskitekijä: heinä. Varhaisvaiheessaan taimikot on heinittävä kaksi kertaa. Heinimättä jättäminen johtaa aukkoisiin taimikoihin ja myöhemmin vajaatuottoisiin metsiköihin.
Karjan ja villieläinten syönnöksiin eukalyptuksella on oma karkote. Eukalyptusöljylle maistuvat lehdet ja vesat eivät kelpaa lehmille, lampaille eivätkä vuohillekaan.
Eukalyptus kasvatetaan Etiopiassa lyhyellä kiertoajalla, vesametsäperiaatteella. Eukalyptuksen vesametsätalous on perusteiltaan ja menetelmiltään sukua energiapajun viljelylle jota Suomessa tutkittiin 1980luvun alussa. Metsikkö perustetaan taimina vain kerran ja uudistetaan vesomalla.
Sato korjataan poltettavaksi biomassana, eli kokopuuna runkoineen, oksineen ja lehtineen. Sadonkorjuu toistuu 3-4 vuoden välein. Uusi sato kasvaa kantovesoina. Tuossa ajassa kanto puskee muutaman viisi metriä pitkän, tyvestä 8 cm paksun raipan. Juuri tämä koko on haluttua: se voidaan helposti katkoa polttopuun mittaan, pakata aasin selkään ja kuljettaa lähikaupungin torille myytäväksi.
Myös katkaisemattomille riu'uille on käyttöä. Paikalliset asumukset muurataan savesta, ja saven sisään upotetaan eukalyptusriukuja tukipylväiksi.
Toki eukalyptusta kasvatetaan tukkipuun mittaankin, puhelin- ja sähköpylväiksi. Mutta niiden tuottaminen jää metsähallituksen tehtäväksi koska paikallisen väestön työvälineet eivät riitä järeän puun kaatoon ja katkontaan.
Polttopuuksi eukalyptus korjataan latvuksineen, oksineen ja lehtineen. Metsä näyttää sadonkorjuun jälkeen siivotulta, koska naiset ja lapset lakaisevat pudonneet lehdetkin poltettavaksi.
Vaikka eukalyptuksella on puolellaan hyvät viljelyominaisuudet, sitä myös vastustetaan. Eukalyptuksia moititaan vieraiksi puulajeiksi, joiden laajan viljelyn pelätään tuovan ongelmia.
Eukalyptusta on kuitenkin viljelty Itä-Afrikan ylänkömailla kauemmin kuin mitään muuta puusukua, noin 100 vuoden ajan. Sen viljelyyn liittyvät ekologiset ja ekonomiset riskit tunnetaan käytännön kokemuksesta. Ainakaan toistaiseksi mikään vakava tuho ei ole kohdannut viljelmiä.
Eukalyptusta on syytetty sen mahdollisesti aiheuttamista ekologisista haitoista. Sen väitetään tappavan pintakasvillisuuden altaan, kuivattavan kaivoja, lisäävän eroosiota ja köyhdyttävän maaperän ravinteista. YK:ssa metsäasioita käsittelevan elintarvike- ja maatalousjärjestön teettämän tutkimuksen mukaan näiltä syytöksiltä puuttuu kuitenkin useimmiten tieteellinen todistusvoima.
Ainakin Etiopiassa eukalyptuksen edut painavat vaa'assa enemmän kuin sen haitat. Jos tavoitteena on tuottaa nopeasti puuta paikalliseen ja kansalliseen energiapulaan, siihen päästään Etiopiassa nopeimmin, halvimmalla ja ekologisesti kestävimmin viljelemällä eukalyptusta.
Edes lähimain saman kasvun ja taloudellisen tuloksen antavaa vaihtoehtoa ei ole. Seuraavaksi paras puulaji, joka sekin on kotoisin Australiasta, eräs piikitön akaasia, kasvaa puolta hitaammin.
Kun kehitysmaan viljelijä saa itse tuottaa puuta, korjata sen omilla ehdoillaan ja myydä sen markkinahintaan, nopeakasvuista eukalyptusta ei yleensä vastusteta. Maanviljelijät päinvastoin haluavat eukalyptuksia taimitarhoilta.
Etiopian metsityshankkeissa kyläläiset haastateltiin ennen taimitarhan perustamista. Kun heiltä kysyttiin, minkä puun taimia haluaisitte taimitarhan tuottavan heille, viljeltäviksi kyliin ja talojen takapihoille. Vastaus oli säännöllisesti: kasvattakaa taimia siitä nopeakasvuisesta puusta meren takaa.
VELI POHJONEN
12.3.1990
*****
Yleisradiossa keväällä 1990 pidetty esitelmä, sarjassa Viikon esitelmä.
No comments:
Post a Comment