Monday, September 02, 2013

Hake nousi kolmessa aallossa


Viljelymännikön ensiharvennuksessa
saadaan sekä kuitu- että energiapuuta
Vuonna 2012 metsähaketta tuotettiin Suomessa kaikkien aikojen ennätys, kahdeksan miljoonaa kiintokuutiometriä. Se on kuusitoista prosenttia kaikesta metsänkorjuustamme.

Hake nousi nykytasolleen kolmessa aallossa. Ensimmäinen liittyy 1950-luvun koivuongelmaan. Koivulla oli silloin menekkiä vain haloiksi. Niiden kysyntä hiipui, kun polttoöljy alkoi vallata lämmitystä. Koivu julistettiin rikkapuuksi.

Kun koivua oli liikaa, siitä oli päästävä eroon. Vanha kansa muistaa vieläkin, kuinka koivua lyötiin Pohjois-Suomessa maahan tukin kokoisina runkoina männynviljelyn tieltä.

Koivuviha johti puun tuhlaukseen, ja tutkijat hakivat siihen vaihtoehtoa hakkeen poltosta. Itävallasta tuotiin 1956 kokeiltavaksi Pöttinger-niminen hakkuri, lajinsa ensimmäinen Suomessa. Tutkimusta ohjasi Pienpuualan toimikunta.

Koivun haketus lähti rivakkaan vauhtiin. Käytännön urakoitsijat oivalsivat menetelmän edut, ja jo 1960-luvun alussa metsähakkeen vuosituotanto nousi sataan tuhanteen kuutioon.

Sitten koivupeli sekoittui, kun metsäteollisuus onnistui kehittämään koivusellun keiton. Sillä oli metsätaloudelle laajat seuraukset. Rikkapuu koivusta tuli yhtäkkiä rahapuu. Kun sen sai myytyä paperiteollisuudelle, koivuhake katosi lämmityksestä. Hakkurit romutettiin 1960-luvun lopulla.

Hakkeen toinen aalto alkoi 1978, kun haapavetinen professori Olavi Huikari esitti eduskunnalle, että maassamme tulisi aloittaa öljyä korvaavan metsäenergian tutkimus. Eduskunta myönsi Metsäntutkimuslaitokselle varat kymmenvuotiseen PERA-projektiin, Puu Energian Raaka-Aineena.

Huikari perusti Kannukseen energiametsäkoeaseman. Hakkeen käyttö lämpökeskuksissa virisi etenkin Pohjanmaalla.

Kun Huikari jäi eläkkeelle 1983, metsäenergian tutkimus ja hakkeen nousu uupuivat. Metlan vanhoillinen professorikunta lopetti PERA-projektin niin nopeasti, että siitä ehti valmistua vain väliraportti.

Hakkeen kolmas aalto alkoi syyskesällä 1990. Kannuksen koeaseman edesmennyt johtaja Ari Ferm kutsui metsäenergian tutkijat pohtimaan, mihin hakkeen lupaavasti alkanut energiakäyttö urvahti 1980-luvulla, ja mitkä olivat metsähakkeen uudet tutkimushaasteet.

Fermin aivoriihestä poiki metsähakkeen nykyinen nousu. Käytännön konekehittelijät ja kokeilevat hakeyrittäjät liittyivät tutkijoihin pian. Aivoriihestä sai alkunsa myös vuonna 1991 perustettu Suomen Bioenergiayhdistys.

Vaikka tutkimus oli rivakkaa, vierähti kuitenkin 10 vuotta ennen kuin metsähake näkyi tilastoissa. Hake junnasi paikallaan koko 1990-luvun. Käyttö lisääntyi selvästi vasta vuosikymmenen taitteessa. Miljoonan kiintokuution raja ylittyi 2001. Sen jälkeen nousu on ollut nopeaa.

Olemme luvanneet Euroopan unionille, että nostamme uusioenergiamme (bio, vesi, tuuli) vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttiin. Nyt olemme 34 prosentin tasolla. Hake ja vesisähkö tekevät siitä molemmat viisi prosenttia. Loput parikymmentä prosenttia tulee metsäteollisuudesta. Paljon puhuttu tuulivoima antaa 0,2 prosenttia.

Ari Fermin käynnistämä hakkeen kolmas aalto on ainut mahdollisuus, millä ehdimme EU:lle antamaamme lupaukseen. Kotimainen biodiesel mennee auttamatta ensi vuosikymmenelle. Jos taas haluamme tavoitteeseen tuulimyllyillä, niitä tarvittaisiin heti maisemaan 20 kertaa enemmän kuin nyt.

Veli Pohjonen

Ilkka. Mielipide. Yleisöltä. 2.9.2013.

No comments: