Pinta-ala, aurinko ja metsät ovat Suomen energiarikkaus

Metsät sitovat ja varastoivat
aurinkovoimaa

Aurinkovoimaa lankeaa Suomeen noin 100 watin valoteholla neliömetrille, kun päivän ja yön sekä kesän ja talven vaihtelut tasataan. Kun maan kamaraamme on 30 miljoonaa hehtaaria ja suomalaisia 5 miljoonaa, aurinkovoiman keskiteho on 6000 kilowattia meitä jokaista kohti. Tai toisin laskien: vuoden aikana aurinkoenergiaa kertyy kullekin suomalaiselle 53 miljoonaa kilowattituntia.

Auringon valoenergiaa voi muuntaa hyvillä piikennoilla sähköksi 20 prosentin hyötysuhteella. Loppuvuodesta 1998 suomalaiset pientalot maksoivat kotitaloussähköstä 51,4 penniä per kilowattitunti. Tällä hinnalla aurinkosähkön arvo jokaista suomalaista kohti olisi 5,4 miljoonaa markkaa vuodessa. Turhaan ei ole tässäkään mielessä sanottu, että suomalaiseksi syntyminen on kuin lottovoiton saisi.

Puut aurinkovoimaloina

Aurinkovoimassa on tuleva Suomen ja koko ihmiskunnan energiasampo. Vielä tänään aurinkovoiman mittava valjastaminen on kiinni kahdesta ongelmasta.

Suoran aurinkosähkön laskelma sisältää ensiksikin oudon kuvitelman. Jotta sähköä saataisiin paljon, pinta-alaakin tarvitaan paljon. Maankamaraamme pitäisi peittää valokennoilla laajalti. Joutuisimmeko elämään samanlaisten kennolevyjen alla, joita näemme maata kiertävien avaruusasemien ympärillä?

Toinen aurinkosähkön ongelma on energian varastointi. Mistä voimaa, kun aurinko ei paista? Keveiden ja samalla tehokkaiden akkujen teknologiassa ei ole vieläkään tapahtunut odotettua läpimurtoa. Siitä kertoo vaikkapa se, että jokamiehelle tarkoitettua sähköautoa ei ole toistaiseksi myynnissä.

Aurinkosähkön aika koittaa joskus 2000-luvulla, ensiksi aurinkoisilla ja pilvettömillä leveysasteilla. Vielä pitkään meidän suomalaisten kannattaa turvautua luonnon omiin aurinkovoimaloihin, metsiin.

Kuinka helposti puiden aurinkokennot levittäytyvätkään maankamaran ylle. Suomessa puusto peittää 23 miljoonaa hehtaaria, 76 prosenttia maa-alastamme. Eivätkä maankamaraamme peitä mitkään kennolevyjen rakennelmat, vaan sopusuhtaisen kauniit luonnonmetsämme.

Ja kuinka etevästi puut ovat ratkaisseet energian varastoinnin. Voima varastoituu puun omaan akkuun, kemialliseen sidokseen, mistä energia ei karkaa. Puun kemiallisen energian vapautamme vasta hakekattilassa, takassa tai leivinuunissa, sitä mukaa kun energiaa tarvitsemme.

Energiapuuta hakkuutähteestä, metsänhoidosta ja energiaviljelystä

Maamme kauttaaltaan peittävät metsät ovat Suomen energiarikkaus, jonka merkitys kasvaa sitä mukaa kuin Euroopan teollisuusmaat luopuvat luonnolle turmiollisista ydin- ja fossiilivoimista. Metsiemme puubiomassan vuosikasvu (oksineen) on nyt noin 110 miljoonaa kuutiota. Teollisuuden ja muu ihmisen tarvekäyttö vuosikasvusta on 56 miljoonaa kuutiota. Suojelualueiden ja muiden hiilinielujen osuus on 25 miljoonaa kuutiota. Maahan lahoavana hakkuu- ja muuna tähteenä jää 29 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Nyt korjaamatta maatuvan puun vuotuinen energia-arvo on 60 terawattituntia. Se on 16 prosenttia koko vuotuisesta energian käytöstämme (368 terawattituntia vuonna 1998). Hakkuissa hukkaantuva tähdepuu ja hoitamatta jäävien metsien pienpuu on uusiutuvan energian suurin haasteemme. Lisää energiapuuta voimme tuottaa viljelemällä, maataloudelta liikenevillä pelloilla.

Tutkimusta 20 vuotta, uusia innovaatioita silti tarvitaan

Puun energiakäyttöä on kehitetty Suomessa nykypohjalta 20 vuotta. Merkittävin kehitys on tapahtunut metsähakkeen tuotanto- ja korjuuketjussa. Metsähaketta korjataan nyt lämpö- ja sähkövoimaloihin eri puolilla Suomea energiamäärältään yhden terawattitunnin verran. Metsähakkeen korjuu ja käyttö on parhaillaan lisääntymässä lämpöyrittäjyyden ansiosta.

Uusia innovaatioita silti tarvitaan. Energiapuun tuotanto pelloilla ei ole Suomessa käynnistynyt, vaikka Ruotsin esimerkin mukaan niin olisi voinut olettaa käyvän.

Energiapuun polttojalosteet, pelletit tekevät Suomeen tuloaan. Pellettien tuotantotekniikka hallitaan jo, mutta kokemukset pellettien poltosta puuttuvat. Pilot-vaiheen tutkimusta tarvitaan pientaloissa, rivitaloissa ja kouluilla, ylipäänsä paikoissa, joissa metsähake ei tilanpuutteen tai kuljetustarpeen vuoksi käy.

Uusin polttojalosteinnovaatio on energiahiili. Tuotantotekniikan perusteet ovat selvillä. Mahdollisia sovelluksia on paitsi Suomessa ja muissa länsimaissa, myös kehitysmaissa.

Energiahiilen tuotantokokeet kuitenkin vielä puuttuvat, muun muassa eri puulajeilla. Grilli- ja aktiivihiilen valmistuksesta tiedetään, että puhtain hiili saadaan lehtipuista. Hiiltämisessä puun huokoisuus ja keveys on etu. Esimerkiksi haavan ja nopeakasvuisten pajujen energiahiillon kokeet tulisi panna siksi käyntiin.

Energiahiilen valmistus nostaa energiapuun jalostusarvoa myös siksi, että hiiltäminen tuottaa jatkojalostukseen sopivia nesteitä, tervaa ja tervavettä, joiden kemikaalien arvosta ei ole vielä selvyyttä. Lajitellun lehtipuuhiilen jalostaminen edelleen aktiivihiileksi on eräs mahdollisuus.

Jos vain toimeen tartutaan

Laaja pinta-alamme, riittävä kesäaurinko, riittävä vesi ja runsaana kasva puu ovat Suomen perusrikkaus, jonka varassa elämme jatkossakin. Metsien energiasampoa ja sen viisasta hyötykäyttöä tulisi kehittää edelleen, ja erityisesti 2000-luvun alussa, kun suuret päätökset liiallisen hiilidioksidin ja ilmaston muutoksen torjumisesta alkavat vaikuttaa.

Jos vain toimeen tartutaan, Suomi voi omalla esimerkillään näyttää, että uusiutuvassa metsäenergiassa on mahdollisuuksia ja niitä voi edelleen kehittää. Tutkimus-, kehitys- ja demonstraatiotyötä tulee hellittämättä jatkaa ja tehostaa. Suomen omalla energiaesimerkillä on vientiä ja menekkiä myös kehitysmaissa.

Veli Pohjonen

Käsikirjoitus, lähetetty Uuden Kasvun Yhdistykselle (Pauli Rantanen) 25.1.1999. Web-teksti 14.12.2016.