Wednesday, September 21, 2016

Puupelletti luo metsäenergian lisäarvoa


Sahalaitoksen höylänlastusta
puristettua pellettiä
Puupelletit ilmestyivät lämpömarkkinoillemme 1990-luvulla. Nuo koiranmuonan näköiset ja kokoiset, kuivatut energiajyväset tulivat korvaamaan kallistunutta polttoöljyä.

Samalla pannuhuoneisiin oli mahdollista ostaa uuden tyyppisiä pellettipolttimia. Niillä saattoi korvata aikansa eläneen öljypolttimen.

Kuusamossa pellettiä on valmistettu kohta kymmenen vuotta. Formados aloitti pelletin tuotannon vuodenvaihteessa 2003–2004. Kuusamolaisella pelletillä lämmitetään nyt laajasti Koillismaalla, Kainuussa ja Lapissa.

Puupelletin isä on saksalaisperäinen keksijä Rudolf W. Gunnerman, joka muutti nuorena miehenä Yhdysvaltoihin, vain 20 dollaria taskussaan mutta pää täynnä ideoita.

Gunnerman patentoi ja toi 1976 Yhdysvaltain markkinoille Woodex-nimisen puupelletin. Sen raaka-aineet olivat sahanpuru ja puun kuori. Pellettiään hän ehdotti kivihiilen vaihtoehdoksi, puhtaaksi biopolttoaineeksi, josta ei tule kivihiilen rikkiä eikä raskasmetalleja ja vain vähän tuhkaa.

Amerikassa keksitystä pelletistä kiiri jo varhain tieto Suomeen. Vuonna 1979 olutyhtiö Lapin Kullan omistajiin kuulunut Arno Stormbom ja Muhoksen metsätutkija Kalevi Karsisto hankkivat Woodexin lisenssin Suomeen. He rupesivat valmistamaan pellettiä Biopuriste-yhtiössään.

Vaikka Suomeen hankittiin nimenomaan puupelletin lisenssi, meillä raaka-aineeksi valittiin ensin puuta halvempi jyrsinturve. Jälkikäteen ajatellen valinta oli onneton. Turvepelletissä on Gunnermanin ajatusten valossa aivan liian paljon tuhkaa.

Biopuriste lopetti pellettien valmistuksen 1980-luvun puolivälissä. Tuhkainen turvepelletti ei jaksanut kilpailla polttoöljyn kanssa.

Nykyinen pellettiaalto tuli Suomeen Ruotsista. Pelletin raaka-aineena on nyt Gunnermanin alkuperäisen ajatuksen mukaisesti puu.

Pelletin uutta tulemista auttoi myös, että toisesta metsäpolttoaineesta, hakkeesta, oli kertynyt kokemuksia. Metsähakkeella on nimittäin kolme kiusallista ongelmaa, joihin pelletillä on ratkaisu.

Hake on normaalitilassaan niin tuoretta, että sitä on homevaaran vuoksi vaikea varastoida ylivuotiseksi. Pelletin kosteus on taas vain kuivan viljan luokkaa. Sitä voi varastoida vuosikausia kuin viljaa.

Hake on palakooltaan vaihtelevaa, ja sen koneellinen siirtely onnistuu vain suurissa lämpölaitoksissa. Tasalaatuiset, pieneksi ja kovaksi puristetut pelletit taas soljuvat putkikuljettimissa myös pientalojen tiloissa.

Irtohake on löysää, mikä vie kuljetuksissa tilaa. Haketta ei kannata kuljettaa juuri 100 kilometriä edemmäksi. Pelletöinti tiivistää energian: yksi pellettikuutio vastaa energiamäärältään neljää hakekuutiota.

Puristettua pellettiä voi markkinoida verrattomasti pitempiä matkoja kuin löysää haketta. Laivattuna pelletti siirtyy kohtuukustannuksin myös maasta toiseen.

Bioenergian kehityksessä puupelletti edustaa toista sukupolvea. Pelletti on puun energiajaloste, kun ensimmäisen sukupolven metsähake on vielä energiaraaka-ainetta. Jalosteella on raaka-aineeseen verrattuna aina ominaisuuksia, joista kannattaa maksaa lisähintaa.

Kansantalouden kannalta pelletin korkeampi hinta hakkeeseen verrattuna on jalostuksen myötä kasvanutta, aidosti ansaittua puun lisäarvoa. Lisäarvo ei katoa, vaan se jää kiertämään rahana ja työnä puuta kasvavan ja siitä pellettejä valmistavan tehtaan kotimaakuntaan.

Veli Pohjonen

Maaseudun Tulevaisuus. Lukijalta. 21.9.2012.

No comments: