 |
| Perhetilan kasvatusmetsää Kuusamossa, ensiharvennuksen jälkeen |
Biotalous, eli metsätalous laajennettuna nousee. Samalla nousee ikihuoli siitä saako teollisuus jatkossa riittävästi puuta.
Huoli ei voi johtua puun määrästä tai kasvusta metsissämme. Tämän osoittaa Luonnonvarakeskuksen metsälaskenta. Metsämme siirtyivät alituotannosta ylituotantoon 1950- ja 1960 –lukujen vaihteessa. Silloin sekä kasvu että poistuma olivat keskimäärin 53 miljoonaa kuutiota vuodessa.
Jo yli puoli vuosisataa metsiemme kasvu on ollut hakkuiden yläpuolella. 2010-luvun alussa metsämme kasvoivat 106 ja niistä poistui keskimäärin 76 miljoonaa kuutiota vuodessa.
Huoli puun pulasta johtuu siitä, että yhä suurempi osa tavallisia keskikoon perhetiloja on muuttunut taannoisista metsän kasvatustiloista tämän päivän metsän omistustiloiksi. Samoin kuin pitkän aikavälin osakesäästäjä on haluton myymään osakkeitaan pörssille, metsän omistustila on usein haluton myymään puutaan teollisuudelle.
Puun myynnin asemesta metsän omistustila kasvattaa korkoa korolle. Metsälaskenta kertoo että noin kolmannes kaikista perhemetsistä on nyt sellaisia, joissa ei ole hakattu 30 vuoteen mitään.
Vain korkoa korolle hakevien metsän omistustilojen varaan biotalous ei voi perustua.
Nykyinen puuvarojen riittää – eipäs riitä väittely muistuttaa aikaisempien vuosikymmenten metsäkohuja. Tutkimuksella on ollut tapana vastata kohuihin kehittämällä uutta, lyhyen kierron metsänviljelyä. Niin soisi tapahtuvan nytkin.
Metsäteollisuus tarvitsee tuekseen uusia 2010-luvun metsäviljelmiä. Tyyppiesimerkkejä ovat turvesuon pohjille viljellyt lyhyen kierron lehtipuumetsät. Niistä biotalous saa lisää puuta alle 20 vuoden kiertoajalla.
Lyhytkiertometsissä ei kasvateta korkoa korolle, vaan puuta myyntiin. Lyhytkiertometsät ovat metsän kasvatustilojen työsarkaa.
VELI POHJONEN
Selänne-lehti, Haapajärvi. Mielipide. 5.3.2016
No comments:
Post a Comment