Pajuviljelmät nielevät hiiltä ja lisäävät humusta

Lyhytkiertometsät helpottavat ilmastotavoitteisiin pääsemistä ja hoitavat maaperää.

Turvesuon pohjalle viljelty biomassapaju
sitoo hiiltä runkoihinsa ja juuriinsa

Eu­roo­pan ko­mis­sion hei­nä­kuus­sa te­ke­män esi­tyk­sen mu­kaan Suo­men on vä­hen­net­tä­vä hii­li­di­ok­si­di­pääs­tö­jään 39 pro­sent­tia vuo­teen 2030 men­nes­sä. Ver­tai­lu­koh­ta­na käy­te­tään vuot­ta 2005.

Ta­voit­tees­sa on hie­noi­nen jous­to­va­ra. Voim­me pu­dot­taa lu­ke­maa 1,7 pro­sent­tiyk­si­köl­lä, kun käy­täm­me ta­lous­maa­tam­me hii­li­nie­lui­na. Ko­mis­sion tä­hän tar­koi­tuk­seen hy­väk­sy­miä kei­no­ja ovat avoi­men maan met­si­tys, pa­ran­net­tu lai­dun­ta­lous ja pa­ran­net­tu pel­to­vil­je­ly.

Ko­mis­sion esi­tys seu­raa 2000-lu­vun ajat­te­lua kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen mu­kai­ses­ta kier­to­ta­lou­des­ta. Maa­pal­lol­la mi­tä ta­han­sa al­ku­ai­net­ta voi kier­rät­tää. On tär­keää huo­leh­tia ­hii­len mah­dol­li­sim­man te­hok­kaas­ta kier­rä­tyk­ses­tä il­ma­ke­hän, kas­vil­li­suu­den ja maa­pe­rän vä­lil­lä.

Il­ma­ke­hää läm­mit­tä­vän liial­li­sen hii­len al­ku­pe­räi­nen va­ras­to eli läh­de on ki­vi­hii­les­sä, öl­jys­sä ja maa­kaa­sus­sa. Nii­den pol­ton seu­rauk­se­na hii­li­di­ok­si­din mää­rä il­ma­ke­häs­sä li­sään­tyy.

Kier­to­ta­lous luo hii­li­nie­lu­ja. Ne vä­hen­tä­vät il­ma­ke­hään ker­ty­vän hii­li­di­ok­si­din mää­rää. Ko­mis­sion esi­tyk­ses­sä mai­ni­tut met­sät, lai­tu­met ja pel­lot ovat maan pääl­le tai maa­pe­rään syn­ty­viä hii­len uu­sia nie­lu­ja tai pa­ran­net­ta­via jo toi­mi­via nie­lu­ja.

Pa­ras vaih­to­eh­to näis­tä kol­mes­ta nie­lus­ta on met­sä. Mo­ni­vuo­ti­se­na kas­vus­to­na se muo­dos­taa suu­ren hii­len va­ras­ton. Kun va­li­taan tar­koi­tuk­seen so­pi­va puu­la­ji, met­sä on ­te­hok­kaam­pi nie­lu kuin pel­to­jen ja lai­dun­ten vil­je­ly­kas­vit.

Poh­jois­mais­sa lu­paa­vim­pia vaih­to­eh­to­ja ovat puun ly­hyt­kier­to­­vil­jel­mät. Niil­le va­li­tut leh­ti­puut, eten­kin bio­mas­sa­pa­ju, syn­nyt­tä­vät hii­lel­le ­no­peas­ti uu­den va­ras­ton se­kä maan pääl­le et­tä maan al­le. Vil­je­ly­maak­si kel­paa jou­to­maal­la si­jait­se­va pel­to tai esi­mer­kik­si tur­ve­suon poh­ja, jo­ka täyt­tää avo­maan eh­don: kan­sain­vä­li­ses­sä il­mas­to­las­ken­nas­sa edel­ly­te­tään ylei­ses­ti, et­tä alueel­la ei ole kas­va­nut met­sää 20 vuo­teen.

Pa­ju­vil­jel­mien nie­lu­ja ja nie­lu­­vir­to­ja on tut­kit­tu eni­ten Ruot­sis­sa. Pel­to­maal­la pa­ju­met­si­kön run­koi­hin ja ok­siin syn­tyi jo vii­des­sä vuo­des­sa nie­lu, jos­sa hiil­tä oli kes­ki­mää­rin kah­dek­san ton­nia heh­taa­ril­la. Ver­tai­lun vuok­si: Suo­men pit­kän kier­to­a­jan met­sien hii­len mää­rä on ­run­gois­sa ja leh­väs­tös­sä kes­ki­mää­rin 28 ton­nia heh­taa­ria koh­ti.

Vie­lä mer­kit­tä­väm­piä oli­vat vil­je­ly­­pa­ju­kon maan­alais­ta nie­lua kos­ke­vat löy­dök­set. Jo van­has­taan tie­däm­me, et­tä pa­ju tuk­kii run­sail­la juu­ril­laan se­kä avo-ojia et­tä sa­la­o­jia. Ruot­sin koe­vil­jel­mil­lä ha­vait­tiin, et­tä pa­ju tuot­ti eri­tyi­sen pal­jon hie­no­juu­ria, al­le kah­den mil­li­met­rin pak­sui­sia juu­ri­kas­vus­to­ja.

Hie­no­juu­ret va­ri­se­vat leh­tien ta­voin maa­pe­rään. Uu­sia hie­no­juu­ria syn­tyy ja kas­vaa ko­ko rou­dat­to­man kau­den ajan. Hie­no­juu­ret ja leh­det li­sää­vät yh­des­sä maan hu­mus­ta.

Ruot­sis­sa hii­len nie­lu­vir­ta pa­jun hie­no­juu­riin oli kes­ki­mää­rin ton­ni vuo­des­sa heh­taa­ria koh­ti. Leh­ti­­sa­don hiil­tä ker­tyi vas­taa­vas­ti puo­li ton­nia vuo­des­sa. Vii­den vuo­den ­ku­lues­sa maan­alai­sis­ta hie­no­juu­ris­ta ja leh­dis­tä ker­tyy siis nie­lu, jo­ka si­too hiil­tä noin kah­dek­san ton­nin ver­ran – käy­tän­nös­sä yh­tä pal­jon kuin run­got ja ok­sat maan pääl­lä.

Ly­hyt­kier­to­pui­den hie­no­juu­ris­ta syn­ty­vä hii­len nie­lu­vir­ta on yk­si lu­paa­vim­mis­ta me­ne­tel­mis­tä, joil­la maa­pe­rän ja il­mas­ton hoi­to voi­daan yh­dis­tää.

Yk­si­puo­li­sen vil­je­lyn seu­rauk­se­na maa­pal­lol­la on jäl­jel­lä enää 50–75 pro­sent­tia al­ku­pe­räi­ses­tä maa­pe­rän hu­muk­sen hii­li­va­ras­tos­ta. Hu­muk­sen hu­ve­tes­sa pel­to­jen sa­toi­suus ­vä­he­nee. Pel­loil­la tar­vi­taan sen jäl­keen aiem­paa enem­män apu­lan­taa ja voi­mak­kaam­pia kyn­tötrak­to­rei­ta.

Met­sien, lai­tu­mien ja pel­to­jen mer­ki­tys­tä ko­ros­ta­va Eu­roo­pan ko­mis­sion lin­jaus puut­tuu juu­ri tä­hän epä­koh­taan. On maa- ja met­sä­ta­lou­del­le eduk­si pa­laut­taa maa­pe­rään ri­kas­tut­ta­vaa ja peh­men­tä­vää hu­mus­ta. Met­si­tyk­sen, pa­ran­ne­tun lai­dun­­ta­lou­den ja pa­ran­ne­tun pel­to­ta­lou­den vä­li­sen ly­hyt­kier­ron voi myös vuo­si­kym­men­ten mit­taan vuo­rot­te­lu­na yh­dis­tää.

On il­mas­to­ta­lou­del­le eduk­si siir­tää il­ma­ke­hän lii­ka­hiil­tä maa­pe­rän nie­luun. Maa­pe­rän 25–50 pro­sen­tin hii­li­va­je on täy­tet­tä­vis­sä kier­to­ta­lou­den kei­noin. Ko­mis­sion esit­tä­män met­si­tyk­sen, pa­ran­ne­tun lai­dun­­ta­lou­den ja pa­ran­ne­tun pel­to­vil­je­lyn ohel­la va­jet­ta voi­daan täyt­tää muun muas­sa va­ras­toi­mal­la bio­hiil­tä maa­han. Myös hy­vä met­sän­hoi­to aut­taa pää­se­mään ta­voit­tee­seen.

Suo­mes­sa pit­kän kier­to­ajan luon­non­met­sät ovat muh­kein hii­len va­ras­to, jo­ka kas­vaa ko­ko ajan kor­koa. Sen li­sää­mi­nen ko­mis­sion esit­tä­mään pa­let­tiin oli­si eduk­si maam­me met­sä­ta­lou­del­le.

Veli Pohjonen

Helsingin Sanomat. Vieraskynä. 29.8.2016.