 |
| Kannoissa on biomassaa |
Kantojen vääntö oli 1972 mielessä metsäojituksen nestorilla, professori Olavi Huikarilla, kun hän kutsui Padasjoelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Huikari esitteli heille kehittämänsä ojikkojen metsänviljelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen tuovan 10-40 prosentin lisän puubiomassan tuotokseen.
SELLUTEOLLISUUS KIINNOSTUI heti. Sellun menekki oli maailmalla myötätuulessa. Puhuimme uhkaavasta puupulasta, hieman nykypäivän malliin. Joutseno Pulp rakensi 1973 kantojen murskausaseman, josta tehdas saisi sellun lisäraaka-ainetta.
Kun tehdaspäähän näytti tulevan kysyntää, metsäpää toimi nopeasti. Keksijä Kyösti Pallari patentoi 1974 kaivinkoneen puomiin kiinnitettävän, kantoja halkovan kouran. Pallarin kantoharvesterista tuli myöhemmin kantotyömaiden peruskone.
Kantojen sellukokeilu tyssäsi Lähi-idän öljysotaan. Öljyn hinta hypähti 1970-luvun puolivälissä, maailmanmarkkinat hermoilivat ja sellun kysyntä notkahti.
KANTOJEN ENERGIAKÄYTÖN pioneeri oli metsänhoitaja Turkka Jämsen. Hän korjautti 1980-luvun alussa kantoja, murskautti ne ja koepoltatti niitä Kajaanin puuvoimalassa. Jämsenin kokeilu puolestaan hiipui, kun öljyn hinta yllättäen vajosi 1980-luvun puolivälissä.
Keksinnöstä käytäntöön kestää yhden sukupolven verran, niin tässäkin. Kantojen korjuu ei vielä viime vuosisadan puolella käynnistynyt, ei soilla eikä kankailla.
Kantohakkeen kausi alkoi vuonna 2000. UPM-Kymmene nosti ensimmäiset 5000 kiintokuutiota. Ne haketettiin polttoon Jämsänkosken voimalaan.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana kantojen hyötykäyttö nousi miljoonaan kuutioon. Lisäys oli 200-kertainen. Kyseessä on talousmetsien vauhdikas menestystarina, mihin tuskin mikään muu metsän perustuote on kymmenessä vuodessa pystynyt. Biotalous hakee 2020-luvulla jotain vastaavaa.
Vuonna 2013 kantohaketta poltettiin 1,2 miljoonaa kiintokuutiota. Sen jälkeen kantoenergia on notkahtanut halvan ulkomaan sähkön myötä. Vuonna 2015 kantojen käyttö oli 0,8 miljoonaa kuutiota.
Kantokasoja ei tulisi jättää hakkuuaukion laitaan ylivuotisiksi.
KANTOJEN NOSTO SOPII parhaiten kuusen metsäviljelmille, kangasmaille. Kun avohakkuussa korjaa tukkien, latvusten ja oksien lisäksi myös kannot, maa puhdistuu juurikäävästä eli maannousemasta. Siivottuun ja muokattuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet.
Kannottomalla ja oksattomalla metsäkentällä taimikon varhaishoito on palkitsevinta. Kuusen taimet eivät enää juro, syntyy unelmataimikko, ja ensimmäiseen harvennushakkuuseen pääsee ennätyksellisen nopeasti.
Kantokorjuuta seuraavassa metsänhoidossa ja käyttöketjussa on vielä kehitettävää. Kantokasoja ei tulisi jättää hakkuuaukion laitaan ylivuotisiksi. Ilman kantokasoja metsänviljely vauhdittuisi ainakin vuodella. Kasojen pohjalla sikiävän juurikäävän riski pienenisi.
Ylivuotisia kantokasoja on perusteltu syksyisten sateiden kantoja puhdistavalla vedellä. Kantojen huuhtelu hiekasta on insinööritietein ratkaistava ongelma. Se kuuluu ratkaista voimalan tai biotuotetehtaan varastokentällä, ei metsän kasvumaalla.
KANNOT KATTAVAT metsähakkeesta nyt yksitoista prosenttia. Mahdollisuuksia vielä on. Hoidetuissa metsissä hake tulee pääosin tukkipuun hakkuista, latvusmassana. Sen käyttövara maassamme on 11 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kantomassan käyttövara on sama. Siitä kuusta on 7 ja mäntyä 4 miljoonaa kuutiota vuodessa.
Kannot ovat biotalouden mahdollisuus. Kantojen biomassa tarvitaan taas. Voisimme helposti tuplata kantojen korjuun aikaisemmasta ennätyksestään, yli kahteen miljoonaan kiintokuutiota vuodessa.
Eri puolille maatamme suunnitellut 2020-luvun biotuotetehtaat tarvitsevat puubiomassaa paljon. Puun riittävyys on alkanut taas huolettaa. Esimerkiksi kiinalaisen Kaidin rahoittaman Kemin biodieselin tehtaan energiapuun tarve on juuri välillä 2-3 miljoonaa kuutiota.
Jo kannot riittäisivät Kaidin kattamaan. Huoli puun riittävyydestä hieman hälvenisi.
Veli Pohjonen
Iijokiseutu. Kolumni. 8.3.2017
No comments:
Post a Comment