Perusvoimaa ja tihkuvoimaa

Nyt kun pitkin Perämeren rannikkoa nousee sarjoittain tuulivoimaloita, on hyvä tarkastella energiataloutemme kokonaiskuvaa. Mistä tulee perusvoimamme?

Metsistä saimme eniten energiaa aina vuoteen 1964 asti, kun halpa tuontiöljy ohitti puun. Paalupiste oli 39 prosenttia.

Öljyvoima nousi korkeimmilleen, 61 prosenttiin vuonna 1973. Puuvoima oli alimmillaan vuonna 1977, viidessätoista prosentissa.

Kotimaisen energian huoltovarmuus oli silloin niin heikko, että hallitus päätti nimetä maahamme energiametsätoimikunnan. Sen tehtävä oli suunnitella uudentyyppinen puuvoima ulkomaisen atomivoiman ja fossiilivoiman vaihtoehdoksi.

Metsähaketta polttavat, kaukolämmön ja sähkön yhteisvoimalat tulivat energiapeliin. Sellutehtaat ja sahat alkoivat kehittää puuenergian uutta teknologiaa.

Energiametsätoimikunnan suositukset käynnistivät muutoksen. Kehitystyötä tarvittiin silti runsaat kymmenen vuotta ennen kuin puuvoima kääntyi selvään nousuun. Paaluvuodeksi tuli 2012, kun puu kiri tasoihin öljyn kanssa. Molemmista saatiin 24 prosenttia.

Sen jälkeen puu meni öljyn edelle. Tuoreimmassa, vuoden 2016 kolmen neljänneksen laskennassa saimme puusta 27 ja öljystä 24 prosenttia. Ydinvoiman prosentti oli 18.

Kivihiili (8 prosenttia), tuontisähkö (5), maakaasu (5), turve (4) ja vesivoima (4) ovat keskisarjaa. Tuulivoima nousee suhteellisesti nopeimmin, mutta se on vielä höyhensarjaa. Saimme siitä 0,8 prosenttia koko energiastamme.

Tänään puuvoima on käsitteenä laaja. Tuttua klapia, haketta tai pellettiä puupolttoaineista on yhteensä vain viidennes. Pääosan puuvoimaa jalostaa metsäteollisuus: yhtäältä sellun sivutuote ligniinistä, toisaalta kuoren, purun ja hukkapalojen jätteestä.

Puuvoima pitää osansa, kun sahateollisuus laajenee ja energialtaan yli omavaraiset sellutehtaat käyvät täysillä. Varma metsien energian hyödyntäjä ja lisääjä on nouseva biotalous.

Edistyksellisin on Äänekosken biotuotetehdas, missä puuvoima tarkoittaa biosähköä, prosessihöyryä ja kaukolämpöä. Sähköä tehdas tuottaa 2,4 –kertaisesti omaan tarpeeseen verrattuna.

Perusvoimaa ovat ne energian päälähteet, joista saamme yli 10 prosenttia kokonaistarpeestamme. Perusvoimaan kuuluvat 2010-luvun loppupuolella puuvoima, öljyvoima ja ydinvoima. Jos haluamme lähivuosina lisätä tai vähentää kolmikosta yhtä voimaa, se tapahtuu kahden muun kustannuksella.

Alle 10 prosentin voimat ovat tihkuvoimaa. Tihkusateen tavoin ne vaikuttavat vain vähän jokapäiväiseen elämäämme. Tihkuvoimaa lisäämällä emme pysty lähivuosina vähentämään perusvoiman tarvetta.

Koko kansakunnan energiassa suuret muutokset tarvitsevat 30 vuoden siirtymän. Tämän olemme viimeksi oppineet turpeen kaudesta (1975-2005) sekä puun noususta 1980-luvulta lähtien. Tämän mukaan tuulivoimasta tulee perusvoimaa 2040-luvulla.

Tuuli kuuluu uusiutuvien voimien valikoimaamme. Sitä kuuluu kehittää. Nykyvoimalat on esimerkiksi kehitetty jo niin korkealle, että ne eivät juuri haittaa metsätaloutta. Uusimpien tuulimyllyjen lavat pyörivät metsän yläpuolella.

Kokonaiskuva pysyy selvänä. Pääosa energiaamme voi tulla edelleen lapojen alta, kasvuisista metsistämme.

VELI POHJONEN

Lounais-Lappi. Mielipide. 11.2.2017