Friday, April 28, 2017

Aurinkosähkön aika


Kevättalvella, kun aurinko paistaa taas täydeltä terältään, tulee pohtineeksi aurinkovoimaa energiaratkaisuna. Aurinko, tuo turvallisen kaukana hehkuva ydinvoimala, on kaiken uusiutuvan energian alkuperä.

Aurinko valaisee päivän, lämmittää ilman, erottaa korkeapaineen matalapaineesta mikä ero purkautuu tuulivoimana, haihduttaa veden pilviksi mikä saa sateet satamaan ja kerääntymään jokiin vesivoimaksi sekä kasvattaa kaiken vihreän kasvillisuuden, polttopuun ja energiametsät mukaan lukien.

Aurinkovoimaa lankeaa Suomeen keskimäärin 100 watin valoteholla neliömetrille, kun päivän ja yön sekä kesän ja talven vaihtelut tasataan. Kun maan kamaraamme on 30 miljoonaa hehtaaria ja suomalaisia 5 miljoonaa, aurinkovoiman keskiteho on 6000 kilowattia meitä jokaista kohti.

Tai toisin laskien: vuoden aikana aurinkoenergiaa kertyy kullekin suomalaiselle 53 miljoonaa kilowattituntia.

Auringon valoenergiaa voi muuntaa hyvillä piikennoilla sähköksi 20 prosentin hyötysuhteella. Aurinkosähkö on vihreää sähköä, ja sen saisi varmaan myydyksi eko-ostajalle hintaan 30 penniä per kilowattitunti.

Näin laskien voisimme saada aurinkosähkön myyntituloa jokaista suomalaista kohti 3,2 miljoonaa markkaa vuodessa. Turhaan ei ole tältäkään kannalta sanottu, että syntyä suomalaiseksi on kuin lottovoiton saisi. Kysymyksessä ei olisi tosin jättipotti, mutta se tulisi joka vuosi.

Kevättalvella, kun päivä paistaa lumesta puhdistuviin havumetsiin, tulee myös ihastelleeksi puita aurinkovoimaloina. Suomen metsäbiomassan vuotuinen kasvu on 110 miljoonaa kuutiota vuodessa, josta runkopuuhun kertyy 80 ja oksiin 30 miljoonaa kuutiota. Puuta kasvaa keskimäärin suomalaista kohti 22 kuutiota vuodessa.

Kun puukuutiossa on energiaa 2'000 kilowattituntia, suomalaista kohti varastoituu 44'000 kilowattituntia vuodessa. Lieksan tyyppinen uuden tekniikan puuvoimala tekisi siitä sähköä 9'200 kilowattituntia ja kaukolämpöä 32'000 kilowattituntia vuodessa.

Vuoden 1998 sähkön hinnalla 30 penniä ja kaukolämmön hinnalla 20 penniä per kilowattitunti voisimme saada puuvoiman myyntituloa suomalaista kohti 9,160 markkaa vuodessa. Aurinkosähköön verrattuna voi näyttää siltä, että puuvoiman Suomi on köyhä ja siksi jää.

Aurinkosähkön laskelma sisältää kuitenkin oudon kuvitelman. Maankamaramme olisi valokennojen peittämä. Joutuisimme elämään samanlaisten härveleiden alla, joita näemme maata kiertävien avaruusasemien ympärillä.

Toinen aurinkosähkön ongelma on energian varastointi. Mistä voimaa, kun aurinko ei paista? Riittävän keveiden ja halpojen, mutta tehokkaiden akkujen teknologiassa ei ole tapahtunut odotettua läpimurtoa. Siitä kertoo vaikkapa se, että jokamiehelle tarkoitettua sähköautoa ei ole vieläkään myynnissä.

Aurinkosähkön varastointiin on tarjolla vety, siten että päivän ja kesän liikasähköllä hajoitetaan vettä vedyksi ja hapeksi. Yöllä ja talvella vetyä poltettaisiin sähköä tuottavissa vetykennovoimaloissa. Missä suuret määrät vetyä varastoitaisiin?

Aurinkosähkön aika on vielä utopiaa. Siksi turvaudumme luonnon omiin voimaloihin, metsiin. Kuinka helposti puiden aurinkokennot levittäytyvätkään maankamaran ylle. Suomessa puusto peittää 23 miljoonaa hehtaaria, 76 prosenttia maa-alastamme. Eivätkä kysymyksessä ole mitkään kennolevyjen härvelit, vaan sopusuhtaisen kauniit luonnonmetsämme.

Ja kuinka etevästi puut ovat ratkaisseet energian varastoinnin. Energia varastoituu puuhun itseensä, kemialliseen sidokseen, mistä se ei karkaa kuten sähkö, ja missä se ei ole räjähdysherkkää kuten vety. Puun kemiallisen energian vapautamme vasta hakekattilassa, takassa tai leivinuunissa, sitä mukaa kun energiaa tarvitsemme.

Jos riittävän halpoja piikennoja ja superakkuja on saatavilla, aurinkosähkön aika voi koittaa joskus 2000-luvulla. Silloinkin se koittanee ensiksi Saharaan, missä metsä ei kasva. Tai aurinkoaika koittaa vasta kuussa, mistä on nyt löytynyt vettä.

Suomessa jatkamme puuvoiman tiellä, Euroopan runsaimpia metsiä ja niiden aurinkovoimaloita hyödyntäen.

Veli Pohjonen

Karjalan Maa. Kolumni. 31.3.1998

No comments: