Friday, October 28, 1994

Energiaviljely sopeuttaa maataloutta


Kansanäänestyksen (1994) linjaama EU-ratkaisu viestii siitä, että Suomen maataloudella on edessään todellinen rakennemuutos. Se on jotakin isompaa kuin maatilojen vähittäinen luopuminen viljelystä, ensin syrjäkylillä ja sitten lähempänä kirkonkylää. Tällaista ajelehtivaa muutosta Suomi on elänyt jo vuodesta 1966.

Maataloutemme on selviytynyt rakennemuutoksesta ennenkin. Viimeisimmän ison muutoksen maaseutu koki 100 vuotta sitten, kun peltojen yksipuolinen viljatalous muuttui nurmitaloudeksi. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen karjataloudesta kehitettiin Venäjän viennin tuottoisa osa. Vuosisadan loppupuoliskolla myös maatilojen puu tuli arvoonsa.

Todellinen rakennemuutos koskettaa pellon, karjan ja metsän tuotannon suhteita. Se ravistelee agrikulttuurin (lat. agricultura, maan kulttuuri, maan pitäminen viljelyssä) sisintä: niiden kasvien kirjoa, mitä ihminen hyödykseen viljelee.

***

Maata viljelevä ihminen tarvitsee luonnolta ruokaa, energiaa ja raaka-aineita. Ruoan tuotannon hallitsemme parhaiten. Uusiutuvista raaka-aineistamme tärkein on puu, jonka tuotantoa voimme vielä lisätä. Uusiutuva energia on ollut taka-alalla viimeiset parisataa vuotta, koko länsimaiden teollisen vallankumouksen ajan. Maasta kaivettavat ja pumpattavat hiili, öljy ja kaasu olivat pitkään runsaat, halvat ja ongelmattomat.

Energiaviljelyä, bioenergian tavoitteellista tuotantoa pelloilla ja metsissä on tutkittu ja kehitetty vuodesta 1973. Käytännön sovelluksissa on johdossa Ruotsi, jossa energiaviljelyn ala ylitti 10'000 hehtaaria vuonna 1994. Meiltä energiaviljelyn maatilasovellukset puuttuvat lähes tyystin.

Energiaviljely on maatalouden suurin tulevaisuuden mahdollisuus niin Suomessa kuin EU:n alueellakin. Bioenergia on eräs Euroopan Unionin painoalueita. Unioni edistää jo nyt, ja tulevina vuosina vielä selvemmin, peltojen tuotantosuunnan vaihtoa. Unioni suosii biopolttoaineita erityisesti silloin, kun energiaviljely vähentää viljan ylituotantoa.

Suomessa energian (bioenergia, vesivoima ja turvevoima) omavaraisuusaste on vain 32 prosenttia, kun se esimerkiksi rehuviljalla on 130 prosenttia. Bioenergian tuotannossa omavaraisuuden katto ei tule vastaan. Vaikka koko Suomen peltoala (2.5 milj. ha) olisi esimerkiksi tehokkaassa haketta tuottavassa viljelyssä, hakkeen vuotuinen energiamäärä olisi vasta noin kolmannes energiatarpeestamme.

***

Kahdenkymmenen vuoden tutkimus- ja kehitystyön perusteella energiaviljelyyn soveliaimmalta tuntuu kolmikko rypsi (biodieseliksi), olki tai heinä (viljan sivutuotteena tai viljeltynä ruokohelpinä) ja hake (kolmen vuoden kierrolla viljeltävästä hakepajusta). Kevään 1994 laskelmassaan Työtehoseura arvioi niiden tuotannon kustannuksen energiamitassa seuraavasti: rypsi (siemeninä) 319, olki (sivutuotteena) 47, heinä (ruokohelpi) 77 ja peltohake (hakepaju) 67 markkaa megawattitunnilta. Markkinoiden kilpailevien polttoaineiden kuluttajahinnat ovat vastaavasti: palaturve 48, metsähake (Kiteellä) 66 ja kivihiili (sisämaassa) 50 markkaa megawattitunnilta.

Rypsienergian tuotantokustannus on korkea jo siemenvaiheessa. Siksi rypsin siemenestä puristetulle öljyllekään ei ole löytynyt kannattavuutta. Sen sijaan olki, heinä ja peltohake ovat turpeeseen, metsähakkeeseen ja kivihiileen verrattuna lähellä kannattavuusrajaa. Kivihiilen energiaveron säännöllinen, vuotuinen nosto ratkaisee bioenergian kannattavuusongelman parissa, kolmessa vuodessa - siis jo aikana, mikä on varattu maatalouden sopeutumiseen EU-ratkaisuun.

***

Energiaviljely voi sopeuttaa maatalouttamme historialliseen muutokseen. Ehkäpä sanaparia maatalouden rakennemuutos ei tarvitsekaan kavahtaa. Sisältäähän sanapari itsessään toivon. Rakennemuutos ei ole samaa kuin rakennelopetus.

Eurosopeutuksen kovimmin koettelemalla alueella, lounaisessa kolmiossa tai Uudellemaalla tulisi käynnistää pikimmiten käytännön mittakaavainen energiaviljelyn sovellushanke, jossa bioenergiaa (olki, heinä ja hakepaju) tuotetaan maatiloilla riittävän laajassa, vähintään satojen hehtaarien mittakaavassa.

Hankkeeseen ryhtyköön joukko nuoria viljelijöitä, jotka tekevät tuotantosuunnitelmiaan jo 2000-luvulle. Sopimusviljelyllä tuotettu energiasato markkinoitakoon johonkin niistä vihreän teollistamisen biovoimaloista, joita maahamme on ruvettu tällä vuosikymmenellä rakentamaan. Myös energiaviljelyn neuvojien ja viljelijöiden koulutus tulisi käynnistää. Ruotsista saamme toimivan neuvonnan mallin.

Veli Pohjonen

Suomenmaa. Maaseutu-extra. 28.10.1994.

No comments: