Tuesday, April 25, 2017

Lisää puuta lyhyellä kierrolla


Vaikka puuta kasvaa nyt (2008) vuodessa ennätykselliset 100 miljoonaa kuutiota, metsäteollisuus laskee saavansa lähivuosina ostetuksi siitä vain 70. Kun puun käyttömme nousi Venäjän tuonnin aikana 75 miljoonaan, meille on sen loputtua jäämässä viiden miljoonan kuution vaje.

Huoli puun riittävyydestä on syvä, mutta se ei ole uusi. Sellun raaka-aineen pula häämötti ensimmäisen kerran jo sotien jälkeen. Metsäntutkimuslaitos alkoi koeviljellä lyhyen kierron lehtipuita.

Seuraavan kerran selluteollisuuden puupula syveni 1970-luvun alussa. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto alkoi rahoittaa lyhytkiertopuun kasvatus- ja käyttöhanketta. Sen saavutuksia oli Tervolan keksijän Kyösti Pallarin rakentama lyhytkiertopuun hakepuimuri. Alle viisitoistasenttistä puuta saattoi korjata pystypuusta suoraan selluhakkeeksi, viljan tavoin.

Vielä selluhuolta suuremmaksi tuli energian huoli, kun öljyn tynnyrihinta nousi samoihin aikoihin. Se harppasi ensin kolmesta kahteentoista ja vuosikymmenen lopussa edelleen 35 dollariin.

Lyhytkiertoviljely sai arvaamattoman potkun. Sellun raaka-aineelle kehitetty lyhytkiertometsä nimettiin energiametsäksi.

Vuonna 1977 puun ja energian riittävyydestä kiinnostui ministeri Johannes Virolainen. Hän nimitti energiametsätoimikunnan, joka keskitti lyhytkiertoviljelyn tutkimuksen Kannukseen perustetulle Metsäntutkimuslaitoksen koeasemalle.

Kokeita jatkettiin kuitenkin vain 1980-luvun puoliväliin. Kun öljyn hinta putosi takaisin 15 dollariin, kiinnostus metsäenergiaan lopahti.

Sellun raaka-ainettakin tuntui riittävän. 1990-luvulla sen turvaksi tuli Venäjän tuontipuu. Lyhytkiertoviljelyn koetoiminta hiipui.

Nykyinen huolemme sellu- ja myöhemmin energiapuun riittävyydestä muistuttaa 1950- ja 1970-lukuja. Silloin tutkimus vastasi kehittämällä uutta metsänviljelyä. Niin soisi tapahtuvan nytkin.

Toimimme kuitenkin aivan päinvastoin. Loppuvuodesta 2007 Metsäntutkimuslaitoksen johtokunta esitti lakkautettaviksi Kannuksen, Kolarin ja Punkaharjun alueelliset koeasemat.

Metsäkoeasemien verkko luotiin aikoinaan puulajikokeiden ja metsän viljelyn ympärille. Niiden alkuperäinen tavoite oli edesauttaa tuottamaan lisää puuta teollisuudelle. Tavoite lienee vuosien vieriessä hämärtynyt.

Puun tuonti Venäjältä tyrehtyy. Olemme saaneet sen päälle EU:n uusioenergian vaatimukset. Öljyn tynnyrihinta on noussut 130 dollariin. Puun ja energian riittävyydestä on tullut yhä syvempi ongelma. Puuta tulisi viljellä lisää – ja pian.

Metsäpuiden lyhytkiertoviljelyä tarvitaan taas. Sen koetoiminta olisi elvytettävä. Alueelliset koeasemat saisivat työstä pitkän pestin; ne eivät jouda lakkautettaviksi.

Teollisuus tarvitsee lisää metsäviljelmien koetoimintaa, jotta epävarmuus puun riittävyydestä hälvenee.

Veli Pohjonen

Kauppalehti. Mielipide. 30.7.2008

No comments: