Friday, May 19, 2017

Metsätalouden monet kestävyydet


Muuan nykysuomeen pesiytyneitä, lähes puhki kuluneita sanapareja on kestävä kehitys. Sanapari on peräisin 1980-luvulta, Norjan pääministeri Gro Harlem Brundtlandilta. Kestävän kehityksen ytimessä on ylisukupolvisuus. Haluamme säilyttää metsien ja metsätalouden hyvän nykytilan tuleville sukupolville, ja mieluusti vielä parempana.

Suomen kansalliseen metsäohjelmaan sanapari kestävä kehitys sisältyi jo 1990-luvulla. Aloimme puhua Metsä-Suomen taloudellisesta ja ekologisesta kestävyydestä.

Taloudellinen kestävyys haluaa, että metsiin pohjaava vienti säilyy, kansantaloutemme kilpailee kunnolla naapurien kanssa ja että metsätaloutemme työpaikat säilyvät. Taloudellinen kestävyys tarvitsee riittävästi hakattavaa, ja mieluusti yhä lisääntyvässä määrin.

Puun kasvulla mitaten täytimme taloudellisen kestävyyden ehdon yli sukupolvi sitten. Ennen sotia hakkasimme puuta kasvua enemmän. Tasapainon tilan saavutimme 1960. Silloin sekä puun kasvu että puun poistuma olivat 53 miljoonaa kuutiota vuodessa. Sen jälkeinen metsänhoito onnistui. Vuoden 2016 tasolla metsämme kasvavat 106 ja niistä poistuu 76 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Ekologinen kestävyys haluaa, että metsäympäristö säilyy maisemaltaan perinteisenä ja että metsäluonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti kestää talouden nousussa. Ekologinen kestävyys toteutuu, kun osa myös metsiä suojellaan. Ekologinen suojelu on kansainvälinen tavoite, ja seuraamme siinä ylikansallisia sopimuksia.

Metsiemme ekologinen kestävyys huoletti syvimmin 1980-luvulla. Keski-ikäinen metsämiespolvi muistaa silloisen metsäkuolemien pelon. Metsäympäristön tilan pelättiin huononevan ratkaisevasti, koska Itä-Euroopan maat päästivät ilmaan paljon rikkiä. Se kulkeutui tuulten mukana Suomeen ja tuli metsiimme happosateina.

Värriön tutkimusaseman ilmanlaadun tutkimus alkoi tässä aallossa. Itä-Lapin metsiin pelättiin kulkeutuvan happosateita rajan takaa yhdestä täsmällisestä paikasta: Monchegorskin tehtaalta. Se rikasti nikkeliä, kuparia ja kobolttia Kuolan maaperästä louhituista malmeista sellaisella vauhdilla että rikkipitoisia sateita purskahteli sateiden mukana Sallan puolelle aina sopivalla itätuulella.

Happosateiden uhka hävisi metsistämme 1990-luvulla. Entisestä itäblokista tulevat ilmansaasteet vähenivät kaikkialla, kun itäblokki oli hajonnut. Värriön tutkimus siirtyi pahoista happosateista havumetsien hyviin hiukkasiin.

Metsien monimuotoisuus ja lajien säilyminen ovat huolettaneet nuorempaa metsämiespolvea 1900-luvun loppupuolelta lähtien. Kestävän kehityksen monimuotoisuus säilyy koko maapallolla vasta, kun metsistä on kaikkialla suojeltu niin sanottu ekologinen marginaali. Vuonna 2014 sen yleismaailmalliseksi tavoitteeksi sovittiin seitsemäntoista prosenttia.

Suomi on jo tällä tiellä. Euroopan unionin Natura – tietokannan mukaan olemme suojelleet maa-alastamme 14,5 prosenttia. Kuntatasolla edelläkävijän esimerkiksi voisi käydä vaikkapa Kuusamo. Sen maa-alasta on tänään suojeltu 18 prosenttia.

Eettinen kestävyys on metsiemme vähemmän pohdittuja ulottuvuuksia. Metsätalouden eettinen kestävyys toteutuu, kun ihmisen teot, pyrkimykset ja arvostukset ylläpitävät metsätaloutta, jonka hyväksyvät jokapäiväisessä elämässään myös tulevat sukupolvet.

Takavuosien metsätaloutta pidettiin eettisesti kestämättömänä 1950-luvulla kun Osaran aukkoja hakattiin ja viljeltiin yksipuolisesti männylle, 1960-luvulla kun koivua vihattiin ja lyötiin maahan tukkipuukokoa myöten, ja 1970-luvulla kun suuria avohakkuualoja aurattiin.

Ilmiöt liittyvät suurmetsätalouteen. Vuosikymmentenkin päästä tarkasteltuna pienipiirteisen, ylisukupolvisuutta tavoittelevan perhemetsätalouden eettinen kestävyys on sen sijaan ollut vankkumaton.

Metsätaloutemme eettisen kestävyyden rapistumista on analysoinut työurallaan Kemijärvellä pitkään vaikuttanut Lauri Vaara. Hän osoitti 2000-luvun alussa kahdella väitöskirjallaan, että perhetilojen mahdollisuus omaan työhön metsässä hiipuivat 1960-luvun lopulta lähtien.

Perhemetsien hankintamyyntien muuntuminen yksipuolisiksi pystymyynneiksi on yksi eettisen kestämättömyyden mittareita. Toteutettu kansallinen metsäpolitiikka ei onnistunut säilyttämään perhemetsissämme ihmisläheistä työtä.

Metsätalouden kestävällä kehityksellä on monia ulottuvuuksia. Niitä kaikkia on taas syytä punnita, kun uuden biotalouden aikakausi alkaa maassamme.

VELI POHJONEN

Koti-Lappi. Kolumni. 24.11.2016


No comments: