Mielihyvää polttopuun rantteelta

Toukokuussa kirkolta mihin tahansa suuntaan matkaava ei voi olla huomaamatta pientalojen ja maatilojen pihoilla paisuvia klapikasoja. Polttopuuta tehdään pilkkeeksi, kuivumaan kevään haih­dut­ta­vassa auringossa. Pihoilla näkee niin trak­to­ri­ve­toisia pilkekoneita, sähkö­käyt­töisiä pien­sirk­ke­leitä kuin perinteisiä moottorisahan ja halkai­su­kir­veen yhdistelmiä.

Puuta poltetaan pientaloissa ja maatiloilla noin kuusi miljoonaa kiin­to­kuu­tiota vuodessa. Se on puumääränä esimerkiksi 2-3 kertaa Kemiin tulevan Kaidin biodie­sel­teh­taan energiapuun tarve.

Koti­ta­louk­sien klapin poltto voi ihmetyttää, kun seuraa tietoja sekä öljyn että sähkön hinnan viime aikojen putoamisesta. Pientalojaan ja maatilojaan lämmittävät tuntevat tilanteen kuitenkin toisin. Omalla rantteella kannattaa tavalla tai toisella puuhastella.

YKSIN­KER­TAINEN laskenta eri lämmi­tys­ta­pojen välillä osoittaa puun pienpolton edullisuuden. Otetaan vertail­ta­viksi öljy- ja sähkölämmitys, kaukolämpö sekä puun pienpoltto varaavassa takkauunissa. Tehdään vertailu vuoden 2017 alkupuolen hintoihin.

Litrassa kevyttä polttoöljyä on energiaa 9,98 kilo­wat­ti­tuntia. Hyvän öljykattilan hyötysuhde on 85 prosenttia. Kun polttoöljy maksaa 0,88 euroa litra, lämpö­pat­te­rista säteilevän lämmön hinnaksi tulee 10,4 senttiä kilo­wat­ti­tun­nilta.

Suoran sähkö­läm­mi­tyksen kilo­wat­ti­tunti maksaa vain hivenen enemmän, 10,9 senttiä. Kaukolämmön keskihinta niille suun­ni­tel­luilla omako­ti­a­lu­eilla on 8,5 senttiä kilo­wat­ti­tun­nilta.

Ensi­har­ven­nus­puusta tehdyssä pilkkeessä, kevä­tau­rin­gossa 30 prosentin kosteuteen kuivah­ta­neessa pienpuussa on energiaa seuraavasti: koivu 2510, mänty 1970 ja kuusi 1930 kilo­wat­ti­tuntia kiin­to­kuu­ti­ossa. Varaavalla takkauunilla pilkkeestä saa lämpöenergian talteen 60 prosentin hyöty­suh­teella.

TAVALLISEN pien­ta­lo­a­sujan on selvintä käyttää omasta metsästä korjatulle puulle vaih­to­eh­to­kus­tan­nusta, mikä on viikoittain hinnoi­tel­tavan ensi­har­ven­nus­puun hankintahinta. Metsää omis­ta­mat­to­malle se on hinta, jolla puuta voi ostaa kolme- tai viisi­met­ri­senä pölkkynä naapurin metsä­ti­lal­lisen tekemästä tien­var­si­pi­nosta.

Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueella koivun ja männyn keski­mää­räinen tien­var­si­hinta oli huhtikuussa 26 euroa kiin­to­kuu­ti­olta. Kuusi on nykyisin arvokkainta kuitupuuta. Sen hinta oli 30 euroa kuutiolta. Näillä hinnoilla varaavasta takkauunista säteilevä puulämpö maksaa koivulla 1,7 senttiä, männyllä 2,2 ja kuusella 2,6 senttiä kilo­wat­ti­tun­nilta.

PIENPUULLA lämmittäminen kannattaa koti­ta­lou­dessa. Öljystä ja sähköstä peräisin oleva lämpö on noin viisi kertaa ja kaukolämpö noin neljä kertaa kalliimpaa kuin takkauunin puulämpö. Puulajeista edullisin lämpö saadaan edelleen koivusta. Mäntyäkin riittää, mutta kuusta ei kannata polttaa.

Tällainen laskenta edellyttää, että pien­ko­ti­ta­loaan asuvalla on polttopuun teon perusvarustus. Hänellä on hankittuna moottorisaha, kypärä, turvahaalarit, turvasaappaat, halkai­su­kirves ja autoon peräkärry. Nämä ehdot useimmissa maaseudun talouksissa täyttyvät. Omalle työlleen voi laskea verottomaksi palkaksi sen eron, mikä esimerkiksi öljy- ja puuläm­mi­tyksen väliin jää.

Kevä­tau­rin­gossa rantteellaan polttopuuta tekevä nauttii valosta ja vaikkapa ympärillään häärivän linnuston joka­päi­väi­sestä runsas­tu­mi­sesta. Mielihyvää hän saa nähdessään klapipinonsa kasvavan. Mielihyvän tuntee myös kukkarossaan.

Veli Pohjonen

Koillissanomat. Kolumni. 16.5.2017