Hiilidioksidin päästökauppaa on nyt käyty runsaan kahden vuoden ajan. Kaupan näkyvin hetki oli keväällä 2006, kun sähköyhtiöt olivat korottamassa hintojaan alati kallistuviin päästöoikeuksiin vedoten. Silloin niiden hinnannousu pysähtyi, ja se puolestaan oikaisi sähkön hintakierteen.
Päästökaupan ensimmäinen kolmivuotiskausi on osoittanut, että menetelmä toimii. Heti keväällä 2005 hiilidioksidin tonnihinta nousi kahdeksasta 25 euroon, ja se pakotti EU-maiden isot energialaitokset säästämään energiaa ja vaihtamaan polttoaineita öljystä ja kivihiilestä puuhun.
Päästökaupan varjopuolena on pidetty sitä, että bioenergian kysynnän kasvaessa ja hinnan noustessa myös kuitupuu alkaa mennä polttoon. Näin on jo tapahtunut. Esimerkiksi vuonna 2006 myydystä metsähakkeesta kuusi prosenttia oli peräisin yli kuusisenttisistä, paperipuun mitat täyttävistä rungoista.
Lienee osaksi juuri päästökaupan seurausta, että pitkään paikallaan polkenut kuitupuun hinta kääntyi nousuun. Vuoden 2005 alussa männyn tienvarsihinta oli 24 euroa kuutiolta. Loppukeväästä 2007 se on 31 euroa. Nousua on lähes 30 prosenttia. Ainakin toistaiseksi metsäteollisuus on onnistunut huolehtimaan puun hinnalla siitä, että paperipuun mitat täyttävät rungot eivät mene polttoon.
Myös kummallisuuksia on hiilidioksidin kaupasta paljastunut. Päästöoikeuden hinta on ajoittain heilahdellut rajusti, ikään kuin kyseessä olisi hallitsematon pörssikupla. Näin kävi vuosi sitten, kun hiilidioksidin hinta putosi yhtäkkiä 30 eurosta 10 euroon tonnilta.
Vielä merkillisempi on kevään 2007 tilanne. Vaikka hiilidioksidin päästöt Euroopassa nousevat ja huoli ilmaston muutoksesta syvenee, hiilidioksidin päästöoikeuden hinta laski romahdusmaisesti. Loppukeväästä se oli enää 0,3 euroa tonnilta.
Päästökaupassa Euroopan unionin jäsenmaiden kansallinen itsekkyys paljastui kaikessa alastomuudessaan. Ennen kaupan alkua jokainen jäsenmaa onnistui neuvottelemaan komissiolta ylimäärin päästöoikeuksia omalle maalleen. Loppuvuodesta 2004 myös suomalaiset energialähetystöt olivat tuttu näky EU-parlamentin käytävillä, ja hekin onnistuivat painostamaan kotimaahan lihavat päästökiintiöt.
Vanhoja päästöoikeuksia ei enää kukaan halua ostaa. Koska niitä ei voi siirtää uudelle kaudelle, ne ovat menettäneet ylitarjonnan aikana arvonsa. Pörssin kielellä ne ovat muuttuneet tapettipapereiksi. Viimeisten, miltei ilmaisten päästöoikeuksien suojassa öljyä ja etenkin kivihiiltä voi loppuvuonna 2007 polttaa halvalla, ehkä viimeisen kerran.
Metsäenergiaa kannattaa seisottaa varastossa odottamassa uutta päästökaupan kautta. Siitä kertovat esimerkiksi hakkuuaukkojen kantokasat, joita tapaa teiden varsilla suurten voimaloiden hankinta-alueilla. Kannot lähtevät liikkeelle ensi talvena, kun EU:n uudet päästösäännökset astuvat voimaan.
Vuoden 2008 alussa alkava päästökaupan toinen kausi on EU:n energiapolitiikan koetinkivi. Unionin johtajat päättivät maaliskuussa näyttää suuntaa muulle maailmalle ja sitoutua päästöjen vähennykseen 20 prosentilla. Aikaa on vuoteen 2020.
Päästökauppa on EU:n keskeinen keino päästä tähän tavoitteeseen. Komissio lienee oppinut ensimmäisen kauden kömmähdyksestään, ja uuden kauden ilmaiset päästöoikeudet ovat toiselle kaudelle entistä lujemmassa.
Ensi vuoden päästöoikeuksilla käydään jo ennakkokauppaa. Niiden hinta on ollut alkuvuoden nousussa, ja toukokuun puolivälissä se ylitti 20 euroa. Kun uusi päästökaupan kausi varsinaisesti alkaa ensi vuoden alussa, pelletille ja energiapuulle tulee lisää kysyntää, ja niiden hinta nousee. Entisestään kasvaa myös metsäteollisuuden huoli pienpuusta. Riittääkö meillä puuta sekä selluksi että energiaksi? Alkaako paperipuuta mennä yhä enemmän polttoon?
Onneksi meillä on pinta-alaa viljellä biomassaa lisää. Juuri paremmalta eivät ruokohelven ja lyhytkiertopuun tulevat suhdanteet voisi näyttää.
Veli Pohjonen
Koneviesti. Näköalapaikka. Kolumni. 24.8.2007
No comments:
Post a Comment