Thursday, March 28, 2013

Lipsuuko ote puuenergiasta?


Kioton ilmastosopimuksen viimeinen vuosi 2012 oli Suomen puuenergialle varsin mitään sanomaton. Energiapuuta kyllä kaupattiin ja korjattiin lähes entiseen tapaan, mutta innottomasti. Metsäteollisuus sai kantelullaan Euroopan unionin lykkäämään Petu-rahoituksen hamaan tulevaisuuteen, mikä latisti koko uusioenergian aatetta.

Metsäteollisuudelle puuenergia on ollut aina hankala. Siitä maksettiin ilmastokamppailun kuumimpina hetkinä niin hyvin, että puun tuottajat myivät kuitupuunsa voimaloille.

Voimaloiden ostoasiamiehet tekevät kaupat puuenergian varjohintaan. Varjohinta kertoo paljonko kuitupuusta voi maksaa, jotta siitä saatava energia vastaa kivihiiltä. Varjohinta on kahden osan summa. Perustaso on kivihiilen satamahinta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästöoikeuksista.

Vuoden 2012 lopussa puuenergian varjohinta oli 21 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus oli 17 ja päästöoikeuden osuus 4 euroa.

Mäntykuidun tienvarsihinta oli vuoden lopussa 30 euroa. Etenkään rannikon voimaloiden ei kannattanut ostaa kuitupuuta. Tappiota olisi tullut yhdeksän euroa kuutiolta.

Näin ei ollut vielä pari vuotta sitten. Tammikuussa 2011 puuenergian varjohinta oli 35 euroa. Ilmastokamppailu oli kiihkeää, ja hiilidioksidin päästöoikeudesta maksettiin hyvin. Samoihin aikoihin mäntykuidun sai tienvarressa 28 euroon. Voimaloiden kannatti ostaa sitä energiaksi mieluummin kuin kivihiiltä.

Parissa vuodessa puuenergian varjohinta putosi. Se oli seuraus hiilidioksidin päästökaupan romahtamisesta.

Päästökauppa käynnistyi Euroopan unionissa vuoden 2004 lopussa. Senkin ensimmäinen kierros saatiin valmiiksi vuoden 2012 lopussa. Kaupan piti pehmeästi mutta varmasti nostaa päästöoikeuden ja samalla siihen kytkettyjen kivihiilen ja öljyn hintaa. Siirtyminen puuenergiaan olisi tapahtunut muutamassa vuodessa markkinavoimin. Kotimaisia risupaketteja tai eurooppalaisia Petu-rahoja ei olisi enää tarvittu.

Päästöjen lähtöhinta oli kahdeksan euroa tonnilta hiilidioksidia. Hinta kävi kaksi kertaa kolmessakympissä, vuosina 2006 ja 2008. Mutta joulukuussa 2012 päästöoikeus maksoi enää kuusi euroa. Kauppa ei nostanutkaan hiilidioksidin hintaa pysyvästi.

Kaupan sekoittivat EU:n myöntämät ilmaiset päästöoikeudet. Jokainen jäsenmaa kiristi niitä vuosittain itselleen roiman kiintiön. Esimerkiksi Suomessa oli vuonna 2011 päästökauppaan vaadittu ja saatu ilmaisia oikeuksia 38 miljoonaa tonnia. Päästöjen taso näissä laitoksissa oli kuitenkin vain 35 miljoonaa tonnia. Terästeollisuutemme ja isot fossiilivoimalamme eivät maksanet päästöistään mitään. Ylijääneet kolme miljoonaa tonnia ne myivät pörssissä 20-25 miljoonalla eurolla. Koko Euroopan tasolla pelkästään teräs- ja sementtiteollisuus ovat netonneet päästöoikeuksilla miljardeja euroja viime vuosina.

Jos päästöoikeus olisi noussut 30-40 euroon, puuenergian markkinoilla olisi tapahtunut melkoisia muutoksia. Kivihiilivoimalamme olisivat ostaneet kuitupuuta metsähakkeeksi, jatkuvasti voitolla ja siksi entistä halukkaammin. Kantoenergia olisi jatkanut nousuaan. Nyt kantokasoja vain kuivatetaan vuosikausia hakkuualojen reunoilla.

Pellettiämme vietäisiin Eurooppaan, ja ehkäpä puusta puristettua dieseliä jo tankattaisiin huoltoasemilla.

Energiapuulle oli avautumassa näkymä terästeollisuudessa. Kaikista Suomen laitoksista ja tehtaista Rautaruukki päästää hiilidioksidia eniten. Raahen terästehtaan päästöt ovat esimerkiksi suurimpaan, Meri-Porin kivihiilivoimalaamme verrattuna kolminkertaiset.

Terästehtaiden pelkistävän kivihiilen oheen olisi tullut ensiharvennusmännystä tehty puuhiili. Menetelmää ehdotettiin Rautaruukille vuonna 2003, ennen päästökaupan alkua. Ajatus jäädytettiin.

Tulevina vuosina päästökauppa kaipaa uutta ryhtiä. Markkinat eivät tarvitse ilmaisia päästöoikeuksia. Kun ne poistuvat, kysynnän ja tarjonnan laki alkaa nostaa etenkin eniten saastuttavan kivihiilen hintaa.

Ote puuenergiasta lipsui Kioton ilmastokauden ja päästökaupan ensimmäisen kauden lopussa. Ehkäpä odotukseet lunastuvat 2013 alkaneella päästökaupan toisella kaudella.

Kivihiiltä korvaavan hakkeen, pelletin ja puuhiilen soisi avittavan ylituotantoon ajautunutta metsänkasvatustamme. Se ryhdittäisi myös vielä suunnitteilla olevaa Kioton kakkoskautta.

VELI POHJONEN

Aarre-lehti. Vieraana. 28.3.2013.

No comments: