Bioenergia - energiapuu - kotimainen energia

BIOENERGIA - ENERGIAPUU  - KOTIMAINEN ENERGIA
Synteesi (vuodelta 1992) 15 vuoden kehityksestä

Kehitys

1. Toinen energiakriisi, 1970-luvun loppupuolella, käynnisti maas­samme kotimaisen energian tuotannon ja käytön tutki­mus- ja kehi­tys­työn. Kuluneen 15 vuoden kokemusten perusteella olemme oppineet metsäenergian potentiaalin, tuotannon ja käytön osalta mm. seuraa­vaa:

 * Muiden metsävarojen tapaan energiapuuvaramme ovat edelleen kas­vaneet, suhteel­lisesti jopa eniten. Vuonna 1980 laskimme että metsäenergian vuotuinen, kestävästi ja teknisesti korjattavissa oleva potentiaali on 15 milj. m3/v. 1990-luvulla se on  20 milj. m3/v. Se vastaa energiapo­ten­tiaaliltaan noin 1,5 ydinvoivoima­lan (1000 MW) tehoa.

 * Metsäntutkimus selvitti 1980-luvulla (mm. Kannus kes­keisenä tut­kimuspaikkana) metsäener­gian riittävyyden, alueel­lisen jakautumisen, viljely- ja kasva­tus­menetelmät, korjuun tekniikan sekä metsäenergian tuotannon talouden. Käytäntöä ajatellen metsäenergian tutkimus oli maassamme laajaa ja syvää. Tutkimustulok­sia julkistettiin sadois­sa julkaisuissa. 1980-luvun tietouden voi edelleen soveltaa välittö­mästi käytäntöön.

 * Energiapajun viljelyketju tut­kittiin yhteistyönä ruot­salaisen ja muun kan­sainvälisen tutkimuk­sen (Interna­tional Energy Agency) kanssa. Energiapajun viljelyn biologinen optimialue on Etelä-Suomessa, nykyisen viljan­viljelyn ydinalueella. Viljelyyn par­haiten soveltuvat lajikkeet tunnetaan; itse viljely voi alkaa lyhyellä varoajalla Ruotsissa selvitetyin menetelmin.

 * Metsäenergian käytön tekniset sovellukset ovat kehitty­neet harppauksin. Olemme edelleen maailman johtavia maita kattila­laitos­ten, mm. yhdistetyn sähkön ja lämmöntuo­tannon sovelluksissa.

Metsäenergian valtit 1990- ja 2000-luvulla

2. Kansainvälinen energiajärjestelmä on kehittynyt öljy­kriisien jäl­keen siten, että metsäenergian käyttöä ei voi enää perustella raakaöljyn hinnan jatkuvalla nousulla. Energia-alan keskeiseksi tekijäksi on tullut ympäristö, etenkin kaikkien fossiilisten polttoaineiden hallitsemat­tomat hiilidiok­sidin päästöt.

3. Energiapuulla on uudistuvana luonnonvarana ylivoimainen ympäris­töetu. Se ei lisää ilmake­hän hiilidioksidin pi­toisuut­ta. Puu on myös vähärikkinen poltto­aine. Puun kil­pailuasema paranee sitä mukaa kun ympäristöveroja saate­taan voimaan (mm. hiili- ja rikkidioksidin päästömaksut).

4. Energiapuulla on kiistaton työllisyysvaikutus. Jos ener­giapuun hankinta ja käyttö toteutettaisiin esimerkik­si Virtain mallin mukaan (12 vuoden kokemus), ja jos ener­giapuuvaramme otet­taisiin käyttöön täysimittaisina, kes­tävän talouden periaat­tein, puuvoiman työl­lis­tävä vaiku­tus maassamme on 100 000 maatilan verran.

5. Metsätaloutemme toimii nyt yhden kolmasosan teholla. Ainespuun tuotantomahdollisuudet heikkenevät. Myyntipuun minimiläpimitta nousee. Kaikkia puulajeja ei saa enää kaupaksi. Ensiharvennus­puun korjuu on yhä vaikeampaa. Puun energiakäyttö elvyt­tää metsäsektorin.

6. Metsäenergian laaja käyttö toteutuu luontevimmin sellu- teollisuudessa. Nykyaikaisissa laitoksessa puubiomassan käyttö käyttö osittain selluksi, osittain energiaksi eivät kilpaile keskenään vaan tukevat toisiaan.

7. Jos pystymme pitämään johtavan biomassaenergian maan kuvamme länsi­maissa tulevaisuudessa, etevän teknolo­gian vientimah­dol­lisuudet EY-maihin, muualle länsimaihin ja kehitysmaihin kasvavat tulevaisuudessa (vertailu: Suomi saa 14 %, Ruotsi 10 %, USA 4 % energiastaan biomas­sasta).

8. Bioenergialla laajassa mielessä on maatalous- ­ja EY-
po­liit­tinen ulottuvuus. Se on eräs niitä vaihtoehtoja (itse asi­assa tärkein) millä suomalaiset maa­tilat pysyvät tuotan­totiloina tulevassa EY-Suomessa, millä maaseutu pysyy maaseutuna, asuttuna ja hyvin­voivana.

Lopuksi

7. Metsäenergia, energiametsät ja biomassa eivät ole irral­laan tu­levista kansal­lisesta suurista rat­kaisusta. Energia­puulla ja muilla uudis­tuvilla energiavaroilla rakennetaan tulevai­suuden kestävä energiatalous mihin eivät kuulu ikuiset jätteet, hiilidioksidin päästöjä seuraava ilmas­tomuutos ja rikin hapattamat, luontoa vaurioittavat sateet. Jos puuvoima saa sille kuuluvan osansa, se tietää tuotantoa ja työmahdollisuuk­sia Suomen maatiloille, maaseudulle ylipäänsä ja kerran­naisvaikutuksillaan koko muulle yhteiskunnalle. Puuperäisen energian säilyttäminen kansallisena perusvoimana ja sen edelleen vahvistaminen on koko yhteiskuntaa koskettava kysymys.

Veli Pohjonen

Muistio Pääministeri Esko Aholle, Kannuksen energiametsäkoeasemalla 24.2.1992